Oksettavan näköinen

 

Minulle läheisen ihmisen ulkonäköä oli kommentoitu viime viikolla Facebookissa yksinkertaisella kommentilla ”Hyi”. Olkoonkin, että tämä sivusto missä kommentti oli annettu, oli niin kutsuttu urheilijasivu ja olkoonkin, että kuvassa esiintyvä henkilö on jokseenkin normaalia pekkamäkistä lihaksikkaampi, mutta en silti voinut millään ymmärtää tällaista. Kävin oikein vakoilemassa eli nuorisokielellä stalkkaamassa tätä kyseistä kommentoijaa Facebookissa. Kuvistaan päätellen tämä täti kävi jo kuudetta kymmentä, teki ahkerasti vapaaehtoistyötä vähäosaisten ja eläinten parissa ja työskenteli palkkatyökseen hoitoalalla. Hän oli postannut seinälleen huomattavan monta selfietä eli kuvaa itsestään. Kaikesta päätellen hän oli varsin tyytyväinen itseensä, ja jakamansa tiedon perusteella varmasti myös tekemisiinsä. Hyvä ihminen siis.

Tiedän, että kommentoinnin kohteena ollut henkilö ei varmasti yöuniaan tästä kommentista menettänyt. En menettänyt minäkään, mutta pahoitin kyllä mieleni. Minun on äärettömän vaikea ymmärtää, että joku vento vieras, tuntematta toista ihmistä sen enempää, haluaa jättää (negatiivisen) kommenttinsa tämän ulkonäöstä kaiken kansan nähden. Mitähän tämä täti olisi siitä tykännyt, jos vaikkapa minä olisin jättänyt kommenttini hänen kuviinsa hänen vaatetuksestaan, hiustyylistään tai tyylitajustaan?

Päivittäin internetin maailmassa haukutaan eri ihmisiä mitä inhottavimmin sanakääntein. Hurjimmin lokaa saavat niskaansa poliitikot, mutta myös kauneuskilpailijat, urheilijat ja muut julkisuuden henkilöt saavat oman osuutensa. Keskustelusta tuntuu unohtuvan kokonaan se, että jokainen heistä on jonkun äiti, isä, sisko, veli tai lapsi. Heillä kaikilla on yksityisminä, joka ei välttämättä kohtaa millään tavalla julkisuudessa olevan kuvan kanssa. Miltä sinusta tuntuisi, jos äitiäsi huoriteltaisiin, isääsi nimitettäisiin mulkuksi, siskosi olisi jonkun mielestä sukua hevoselle tai sinun lapsesi väännettäisiin tavalla tai toisella irvokkaaksi kuvassa, joka leviäisi kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa?

Milloin meistä suomalaisista tuli näin ilkeitä? Jos me aikuiset heitämme surutta lokaa toisten niskaan, käytämme karskia kieltä tai haukumme toisia, mitä silloin voi odottaa lapsilta joita kasvatamme? Se sama äiti, joka itkee lapsensa kiusaamista ja kampanjoi koulukiusaamista vastaan aktiivisesti, saattaa haukkua sosiaalisessa mediassa kehonrakentajaa ”oksettavan näköiseksi” tai pääministeriä ”valtakunnan kusipääksi”. Tätä toimintaansa hän sitten puolustaa mielipiteen vapaudella ja sillä, että on hyvä syy. Samaa puolustusta kai voisi sitten käyttää myös koulukiusaaja?

Kommentointi on suljettu.