Helposti rikki

Esikoisemme kysyi minulta tänään ulkona leikkiessään ”mitkä kaikki on äiti heikkoja?”. Kysyin häneltä mitä hän tarkoittaa, johon sain vastaukseksi ”siis mitkä kaikki on niin heikkoja, että ne menee helposti rikki.” Siinäpä kysymys! Yritin keksiä pihaltamme ja lähiympäristöstä asioita, jotka menevät helposti rikki. Keväinen järven jää, märkä harso mansikkamaalla, vanha muovi kasvihuoneessa, vanha aita…

Minun olisi tehnyt mieleni kertoa tuolle kohta 5-vuotiaalle miehen alulle, että myös ihminen voi mennä rikki. Sydän voi särkyä, mieli voi murtua, suru voi puristaa rintaa niin että sattuu. Mutta se ei tarkoita, että ihminen olisi heikko. Se tarkoittaa, että ihmisellä on tunteet. Ja useimmiten silloin ihminen tarvitsee tukea toiselta ihmiseltä, jotta voisi taas jonain päivänä olla ehjä.

Sanotaan, että Suomi on kiusaajien valtakunta. On myös sanottu, että kiusaajalla on useimmiten puutteita empatiakyvyssä – tai hänellä ei ole empatiakykyä ollenkaan. Kiusaaja ei edes ymmärrä kiusaavansa, koska ei pysty tulkitsemaan toisen pahaa oloa. Kiusaaja kiusaa, eikä koe tekevänsä millään tavalla väärin. Häneltä puuttuu siis ymmärrys myös oikeasta ja väärästä.

Uskon vahvasti, että lapsi oppii empatiaa, kun hänelle ollaan empaattisia. Empatiahan ei vaadi sinällään mitään erityisosaamista. Se on lohduttamista, kuuntelemista, halaamista ja läsnä olemista. Se on toisen tunteeseen tai pahaan oloon vastaamista, myötäelämistä. Osaammeko me aikuiset olla empaattisia vai pitäisikö ennemminkin kysyä, onko meillä aikaa osoittaa empatiaa?

 

Kysy mitä kuuluu. Kuuntele. Ole läsnä. Halaa ja lohduta. Osaat varmasti.

Kommentointi on suljettu.