Hälläkö väliä?

 

Et välitä vanhuksista. Et välitä lapsista. Et välitä työttömistä.

Kuntavaalikeskustelussa saa helposti lokaa niskaan, jos puolustaa itselleen tärkeitä asioita, mutta jättää jonkun toisen viiteryhmän huomiotta. Väitän, että ainakin meillä Pälkäneellä jokainen tälläkin hetkellä valtuustossa istuva välittää varmasti. Meitä istuu siellä ihan tavallisia ihmisiä, joiden perhe- tai lähipiirissä on kaikenlaisien viiteryhmien edustajia. Meistä jokainen on varmasti kiinni ihan tavallisten ihmisten arjessa.  Jokainen meistä tuntee ja välittää, ja pyrkii tekemään päätöksiä sen mukaisesti. Tätä samaa ei voi aina sanoa valtakunnan politiikoista.

Tuntuu, että samat henkilöt, jotka lokaavat toisen puolueen ehdokkaita, valittivat vain kuukausi sitten sitä, miten hankalaa oli saada ihmisiä lähtemään mukaan. Kukapa sitä tieten tahtoen haluaisi toisten arvosteltavaksi. Vaikealtahan se tuntuu, jos pitää olla mielipide kaikkeen – vaikka ei vielä olisi edes ihan ymmärrystä asiasisällöstä. Ei riitä, että puolustaisit jotain sinulle tärkeää, vaan pitää myös puolustaa tusinaa muuta asiaa, vaikka et niitä juuri sillä hetkellä omaksi kokisikaan. Täytyy kaivaa mielipide, vaikka sellaista et omistaisikaan. Lähde siinä sitten vaikuttamaan…

Kuntapäätöksenteko on parasta juuri silloin, kun päättäjien paikalla istuu ihmisiä mahdollisimman monista eri ikäryhmistä, tasaisesti molempia sukupuolia ja mahdollisimman erilaisilta elämänaloilta. Silloin päätöksenteko pysyy varmasti ihmisten arjessa kiinni, eikä karkaa kaukaiseksi abstraktiksi horisonttiin. On tärkeää, että päättäjä saa suunsa auki. Hiljaa takapenkissä istuva valtuutettu ei palvele yhdenkään kuntalaisen etua. Ei edes omaansa. Aktiivinen päättäjä on kuntalaisen asialla; ottaa asioista selvää, eikä pelkää tuoda näkökantaansa esille. Ja jokainen ajakoon rohkeasti itselleen ja äänestäjilleen tärkeitä asioita. Se on demokratiaa se.

 

”There is no truth. There is only perception.” – Gustave Flaubert

 

 

 

Kommentti artikkeliin “Hälläkö väliä?”
  1. avatar Merja Vilkki sanoo:

    Tuossa hommassa tarvitaan paksua nahkaa ettei ota itteensä kaikista sanomista, ja osaa suodattaa ne asiat joihin ei kannata kommentoida. Tsemppiä vaativaan hommaan.
    Me suomalaiset osataan tämä valittamisen taito!
    On oppimista että näkee asioiden positiiviset puolet!

Jätä kommentti